Siirry pääsisältöön

CVI Finland

Näkövammaisten lasten ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille.

Tällä sivulla

CVI Finland (ent. Nääkkönää-sivusto) on näkövammaisten lasten ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille ja vanhemmille suunniteltu verkkosivusto, josta löydät ajankohtaista tietoa, tutkimuksia, luettavaa ja toimituskunnan yhteystiedot.

Sumea vesivärimaalaus, josta voi hahmottaa vääristyneen traktorin muodon ja muita värejä.
Tältä voi näyttää kuva nallesta, pallosta ja traktorista, jos lapsella on aivoperäinen näkövamma.

Näkövammat tai näkemisen vaikeudet voivat johtua aivojen vauriosta, joka on näköradoissa tai näkötietoa käsittelevissä keskuksissa. Vaurio voi olla samanaikaisesti näköjärjestelmässä monella tasolla ja sen laatu voi vaihdella riippuen siitä missä vaurio keskushermostossa sijaitsee. Vaurion johdosta aivot eivät pysty ymmärtämään ja tulkitsemaan verkkokalvolla näkyvää kuvaa. Silmä on rakenteeltaan usein normaali tai lähes normaali. Aivoperäisen näkövamman ominaispiirteinä voi esiintyä näönvaraisen uteliaisuuden puutetta ja tarkkaamattomuutta.

Tältä sivulta löydät tietoa lasten aivotoimintojen poikkeavuudesta johtuvia näkövammoja ja näkemisen vaikeuksia. Sivusto on perustettu Sokeain Lasten Tukisäätiön tuella. Ylläpidosta vastaa Näkövammaisten liitto ry yhteistyössä Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin Onervan ja Ruskiksen toimipisteiden sekä Folkhälsanin kanssa.

Mikä on CVI?

CVI on sateenvarjodiagnoosi, joka muodostuu sanoista cerebral tai cortical visual impairment. Suomessa tästä käytetään nimitystä aivoperäinen näkövamma tai kortikaalinen näkövamma. Synnynnäinen, aivoperäinen näkövamma on kehittyneissä maissa yleisin yksittäinen lasten ja nuorten näkövammaisuuden syy, myös Suomessa.

Aivoperäisen näkövamman (CVI) taustalla on neurologinen syy, joka sijaitsee yleensä optisen kiasman eli näköhermoristeyksen takana olevissa näköjärjestelmän osissa. CVI on hyvin monimuotoinen luonteeltaan ja usein lapsella on myös muita päällekkäisiä kehitykseen liittyviä pulmia. Tästä syystä sen diagnosointi viivästyy tai se jää kokonaan tunnistamatta.  Esimerkiksi cp-vammaisista lapsista yli 75 %:lla on yksi tai useampia CVI:hin liittyviä ominaispiirteitä tai lapsella voi olla autistisia piirteitä.

Aivoperäiseen näkövammaan ei ole parantavaa hoitoa, mutta näönkuntoutuksen menetelmillä voidaan usein helpottaa arjessa suoriutumista.

Näemme aivoillamme

Aivoperäisissä näkövammoissa silmissä ja näköhermoissa olevat poikkeavuudet eivät selitä näkemisen pulmia. Vaikka näköjärjestelmän monella tasolla voikin olla samanaikaisesti  häiriöitä keskeistä on, että useampia kanavia pitkin tuleva näkötieto ei yhdisty aivoissa nopeasti tulkittavaan ja ymmärrettävään muotoon. Tällöin näköhavainnon lopputulos on erilainen tai näköhavainto ei tule ymmärretyksi.
Tyypillisimpiä syitä aivoperäiselle näkövammalle ovat hapenpuuteen aiheuttamat vauriot, aivovamma tai aivojen rakenteellinen poikkeama.

Tyypillisiä vaikeuksia on erilaiset tunnistamiseen (ventraalinen rata, ”mikä”-rata) liittyvät tai tilahavaintoon/suunnistautumiseen ja liikkeiden hallintaan (dorsaalinen rata, ”missä/kuinka”-rata) liittyvät näkötiedon käsittelyn pulmat. Osa henkilöistä voi olla ns. näkeviä sokeita (tektaalinen rata), jolloin he liikkuvat ilman törmäilyjä, mutta eivät kykene tunnistamaan kohteita näönvaraisesti.

Näönkäytön ongelmia

Näönkäytön ongelmien kirjo on moninainen eikä esimerkiksi näöntarkkuus useinkaan kuvaa näkemiseen liittyviä toiminnallisia vaikeuksia. Näöntarkkuus kuvaa kapeaa näkemisen osa-aluetta ja aivoperäinen näkövamma kuvaa henkilön vaikeutta käyttää näkötietoa hyödyksi toiminnassaan ja ymmärtää näkemäänsä. Vaikeuksia voi olla monenlaisissa arjen tilanteissa, joissa näköä tarvitaan.

Näkemiseen liittyviä vaikeuksia voi olla erilaisten näönvaraisten tehtävien suorittamisessa, etsimisessä, tarkkaavaisuudessa, tunnistamisessa, kokoamisessa, liikkeen ja suuntien näkemisessä sekä reittien hahmottamisessa. Näkemisen taso saattaa myös vaihdella merkittävästi eri päivinä tai hetkinä.

Näönvarainen työskentely ylipäätään väsyttää. Näönvarainen rakentelu kuten palapelit eivät ehkä onnistu tai mallin mukaan askartelu on haastavaa. Kasvojen tunnistamisvaikeuksien vuoksi Ihmisten tunnistaminen voi perustua ääneen, tavaran löytäminen muiden joukosta voi olla vaikeaa tai kuvien ja kuvakokonaisuuksien tunnistaminen on vaikeaa. Lukemaan oppiminen voi viivästyä vaikka kirjaimet ovatkin tutut. Liikkeen ja tasoerojen näkemisessä on haastetta ja eksymistä voi tapahtua tutullakin reitillä. Osalla haasteena on monien aistien käyttäminen yhtä aikaa.

Joskus reagointia näköärsykkeisiin ei ole tai reagointia on vain voimakkaisiin näköärsykkeisiin.

Arkiselviäminen

Lapset ovat usein taitavia kehittämään itse menetelmiä niihin tilanteisiin, joissa heillä on vaikeuksia. Näin lapset oppivat joko voittamaan vaikeuksia tai välttelemään niitä.

Lapset, joilla on vaikeuksia tunnistaa ihmisiä, kysyvät usein vastaantulijalta, kuka siinä? Näin lapsi saa vastauksen, kun hän ei tunnista ihmisiä katsomalla.

Kuvien näkemisen vaikeuden ollessa kyseessä, lapsi saattaa pitää kuvaa väärinpäin kädessään tietämättä mitä kuva esittää. Kysyttäessä hän saattaa arvailla hyvin selkeänkin kuvan sisältöä värien mukaan, esimerkiksi että vihreä on nurmikkoa ja sininen taivasta.

Suunnistautumisen vaikeuden ollessa kyseessä  lapsi saattaa olla jatkuvasti eksyksissä tutullakin reitillä ja usein he kulkevat kavereiden perässä muun muassa oppitunneilta toiselle. On hyvä muistaa, että reitti päinvastaiseen suuntaan on lapselle aina uusi, koska samat kohteet nähdään eri suunnasta.

Tunnistaminen

CVI diagnostisointi perustuu sekä näönkartoitukseen että kognitiivisen tason kartoittamiseen. Näkötutkimukseen yleisesti kuuluu silmän rakenteen tutkimus ja silmän taittovoiman arviointi (lasien tarve) sekä näöntarkkuuden, kontrastinäön, näkökentän, akkommodaatiokyvyn, silmän liikkeiden ja katseen kohdistamiskyvyn tutkiminen.

CVI lasten kanssa työskennellessä moniammatillinen yhteistyö on tärkeää vaikeuksien tunnistamiseksi (silmälääkäri, lastenneurologi, neuropsykologi, toimintaterapeutti, näönkäytönohjaaja, fysioterapeutti). Neurologisista ja neuropsykologisista tutkimuksesta saatu tieto auttaa kokonaiskuvan saamista tilanteesta (mm. näönvarainen tarkkaavuus, näönvarainen päättely, tilasuhteiden hahmottaminen, kielellinen suoriutuminen). On myös tärkeä muistaa, että perheen ja muiden lähihenkilöiden havainnot ja kokemukset antavat arvokasta arkitietoa lapsen toiminnallisesta näkemisestä eri tilanteissa.

CVI-lasten tutkimuksen keskeisiä tavoitteita on:  

  1. saada kokonaiskuva niistä pulmista ja rajoitteista joita lapsella on hyödyntäen esim. ICF:n luokitusta.
  2. arvioida näönkäytöllisillä ja neuropsykologisella tutkimuksella sekä alemman- että korkeamman tason näkötoimintoja. Näiden avulla pyritään ymmärtämään lapsen näönvaraista toimintaa ja löytämään kuntouttavia tai korvaavia menetelmiä avuksi haastaviin tilanteisiin.

Kyseessä on siis kokonaisvaltainen perehtyminen lapsen näkötilanteeseen, jotta voitaisiin auttaa lapsen lähipiiriä ymmärtämään, miten lapsi näkee ja näin tukemaan lasta.

Lisätietoja

Tutustu myös näihin tahoihin ja tutkimushankkeisiin:

Luettavaa

Tutkielmat

Toiminnallinen näkö ja kommunikointi

Anna palautetta tai lähetä vinkki

Voit antaa toimituskunnalle palautetta tai lähettää sivustoa täydentävää aineistoa, esim. vinkkejä koulutuksista tai kirjallisuudesta. Toimituskunta käsittelee aineiston ja päättää sivuston sisällöstä.

Lähetä palautetta ja ehdotuksesi sivuston lisämateriaaliksi: annika.tyynysniemi@nkl.fi.

Toimituskunta

neuropsykologi Liisa Lahtinen / Näkövammaisten liitto ry
erityisopettaja, näköopettaja Misa Möller / Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri
näönkäytön asiantuntija Piia Puolanen / Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Onerva
lapsi- ja perhetyön asiantuntija Annika Tyynysniemi / Näkövammaisten liitto ry

Jutun kirjoittajat:
näönkäytön asiantuntija Piia Puolanen / Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Onerva
neuropsykologi Liisa Lahtinen / Näkövammaisten liitto ry